Kalusteita kotiin

Sisustuksessa minua miellyttää periaate ”mieluummin liian vähän kuin liian paljon”. Tämä korostui muuton yhteydessä, kun uusi talo kumisi tyhjyyttään. Vaikka talossa ei neliöitä erityisen paljon olekaan, muuttoa seuranneina kuukausina olisin mahtunut hyvin valssaamaan olohuoneessa. Edessä oli siis kalusteiden hankinta.

Ajattelin lähteä liikkeelle perushuonekaluista, sillä japanilaishenkinen ruokailu lattialla alkoi kyllästyttää. Kun Iskun ja Askon mainoksista ei tahtonut löytyä omannäköisiä mööpeleitä, keksin kirpputorit ja huutokaupat. Erityisesti jälkimmäisten tunnelmaan olen tällä hetkellä kovin ihastunut. Minusta on hauskaa huomata, miten kahvijonossa täpötäyttä varastoaan voivotteleva herra pakkaa huutokaupan päätteeksi pakettiautonsa täyteen uusia löytöjä. Huutokaupassa voi myös tyydyttää draaman nälkäänsä: tarvitsee vain seurata, miten kaksi samaan posliinikannuun ihastunutta rouvaa tekevät silmät kiiluen uusia tarjouksia juuri ennen nuijan kopahtamista pöytään. Jännittävää!

- Ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta – piironki myyty vaaleatukkaiselle neidille siellä takana, kailottaa meklari. Kierrokseni kirppiksillä ja huutokaupoissa eivät siis ole jääneet aivan turhiksi. Nyt kotoa löytyy mm. keittiönpöytä, erilaisia tuoleja, sohvapöytä, laatikosto ja työpöytä. Vaarana onkin, että minulle käy kuin huutokaupassa seuraamilleni henkilöille ja ryhdyn rakentamaan lisäsiipeä uusille löydöilleni. Mutta ainahan voi valssata ulkosalla.

Talosta koti

Olen vanhemman talon uusi omistaja. Haasteena olisi saada tästä talosta koti, joka näyttäisi ja tuntuisi omalta.

Uuden asumismuodon myötä olen huomannut, että kodin pienet kunnostustyöt ovat aika mukavia. Pieneen puuhasteluun hujahtaa helposti tunti jos toinenkin. Toisaalta taas pikkujutuiksi suunnitellut kunnostustyöt näyttävät kasvavan herkästi ennakoitua suuremmiksi. Syynä tähän eivät ole niinkään rakenteista löytyvät yllätykset vaan periaate ”samalla vaivalla laitan tämänkin kuntoon”. Näin alkuperäinen ajatus pääsee herkästi karkaamaan ja työn alla on jotakin aivan muuta. Edessä taitaakin olla ikuisuusprojekti.

Vaikka itselläni ei ole mitään Avaimet käteen -periaatetta vastaan, en halua saada kaikkea kerralla valmiiksi. Miksi? Koska tästä on tulossa harrastus. Ja jos kaikki olisi tehty kerta heitolla kuntoon, mitä minä tekisin viikonloppuisin? Joku ehkä käskisi hankkimaan elämän.