Pihani yhtä laitaa reunustaa hieman harva orapihlaja-aita. Nähtävästi harva orapihlaja-aita on tiheä... Aitaa hetkisen tutkailtuani olen päätynyt siihen, että orapihlajan aika taitaa olla ohi.
Asia ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen. Kymmenien metrien pituinen piikkiviidakko ei juuri houkuttele puuharhatöihin. En myöskään haluaisi kaivella orapihlajan piikkejä seuraavaa kolmea kesää varpaideni väleistä. Saa siis nähdä, valloittaako orapihlaja lopulta taistelutahtoni.
Jos kuitenkin lopulta saan orapihlaja-aidan nyhdettyä irti, haluaisin tilalle kuusiaidan – samanlaisen kuin pihan toisella reunalla. Nätin aidan kasvattamiseen saanee varata vuosikymmenen jos toisenkin. Mutta eikö sitä sanoa, että puutarhatöissä näkee heti kättensä jäljen. Sitä odotellessa.
Asia ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen. Kymmenien metrien pituinen piikkiviidakko ei juuri houkuttele puuharhatöihin. En myöskään haluaisi kaivella orapihlajan piikkejä seuraavaa kolmea kesää varpaideni väleistä. Saa siis nähdä, valloittaako orapihlaja lopulta taistelutahtoni.
Jos kuitenkin lopulta saan orapihlaja-aidan nyhdettyä irti, haluaisin tilalle kuusiaidan – samanlaisen kuin pihan toisella reunalla. Nätin aidan kasvattamiseen saanee varata vuosikymmenen jos toisenkin. Mutta eikö sitä sanoa, että puutarhatöissä näkee heti kättensä jäljen. Sitä odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti